Takki

Mutta ei tämä minua haittaa! Täältä tullaan nimittäin vähän perässä, juuri kerkesin syksyksi vintageheritagekelkkaan mukaisesti. Nahkatakki on väriltään yleensä ottaen musta, vaan tämä voi olla myös eri värinen, esim. vaaleanruskea. Paksut neuleet sekä kuluneet farkut, joko pillit vai lahkeesta käärityt boyfriendit, sekä matalakorkoiset saappaat vai maiharit kuuluvat tähän tyyliin. Takin käytöllä on myös ulkonäöllistä merkitystä.

Päähän vedetään joko retro karvareuhka taikka veikeä tupsupipo. Vältä vaikka liian pehmoista ja ohutta materiaalia, mutta tämä pystyy revetä helposti. Käytän aina parka-tyylisiä talvitakkeja, jotta asun keskustassa ja kävelen useimmat matkat eri paikkoihin. Tosin toi nopea omenavartaloinen silloin näyttää ihan mummelilta Mitä isompi määrä tuijottelen takkia, sitä enemmän olenkin tämän pitämisen kannalla.

Kun haluan leideillä, valitsen Ajattaresta hankitun, Cinzia Roccan kamelinkarvaisen villakangastakin. Liituraita voi säväyksen seilorihenkeä näyttävistä, kullanvärisistä napeista. Meillä onkin hienoja pitkiä takkeja kuin trenssejä, viittoja ja hienoja pitkiä villakangastakkeja. Muistan niin että ensimmäistä pesua siirsin ja siirsin peloissani.

Takki ei istu nätisti, jospa selän pituus on väärä. eksä ja takit ei itsenikään mielestäni kuulu suinkaan yhteen, vaan niin vaan Suomen ilmasto on tehnyt meille taas tepposensa ja varsinkin täällä Tampereen suunnalla takeille onkin ollut enemmän käyttöä kuin t-paidoille sekä shortseille. Viimein se löytyi, punainen villakangastakki! Niitä on ollut kaikkialla, vain väärän kokoisina, sävyisenä, hintaisena ja epäesteettisillä napeilla/hihoilla/helmoilla varusteltuina.

Itse asun tulee onkin hillitty, mitä koristetaan yhdellä suurella näyttävällä korulla. Tänään kaikilta jokainen sormet ja varpaat ja mitkälie ulokkeet ristiin, että takki osoittaa livenä sekä meikkiksen yllä yhtä hyvältä kuten fotoissa mallitypyn päällä. Lupaamani ohjeistus takin ompeluun onkin nyt täällä! 😉 Ohjetakin kankaiksi löytyi varastoista vanha pöytäliina, mikä näytti täysin siltä kuin se tahtoisi olla takki.

Vastapainona elegantimpi draamallinen tyyli, missä leikitellään tummilla väreillä, graafisilla kuvioilla sekä materiaaliyhdistelmillä. Olen löytänyt suuri määrä laadukasta, ihmistä tuotantoa olevaa takkia kirpputoreilta ja kierrätystavarataloista pilkkahintaan.

1700-luvulla tämä käsitettiin olevan yleinen takki hevosurheilun yleistyessä, vuosisata myöhemmin tästä tuli lähinnä muotivaate. Erittäin hyvä ominaisuus onkin tämä, niin että takki onkin vettähylkivä. Talvea kohti mentäessä etenkin viininpunainen, sininen ja vihreä on nopeasti esillä.